Prologi

Goldvilleltä osa yksi, kuvia on sitten n. 20

Olipa kerran kaunis tiilitalo Shiawasen kylässä jossa...

...asustelee Esterh Goldville. Tyylikkäät hiukset ja voimakkaat kasvon piirteet kertovat hänestä jotain. Esther on 23 vuotias ja puoliksi Puolalainen nainen. Hänen tiensä Shiawasen tuppukylään pohjautui siitä, kun hänen Puolalainen äitinsä lähti teille tuntemattomille heidän yhteisestä kodistaan pääkaupungin siimeksestä. Estherille yksinään koti osottautui liian kalliiksi joten hän suuntasin tuhansien kilometrien päähän Shiawaseen isänsä kotikaupunkiin.

Etsiessään isäänsä Estherille ilmoitettiin suorin sanoin että hänen isänsä nukkui pois jonkin sortin myrkytystilan aiheuttamana. Esther oli puilla paljailla ja etsiskeli yhdessä Shiawaselaisen kiinteistövälittäjän kanssa sopivan kokoista asuntoa hänelle itselleen. Esther löysi kuin löysikin ison omakotitalon jonka yläkerta onkin vielä tyhjillään, sillä sinne muuttaisi joku toinen asukas kun sellainen asukas joka yläkertaan haluaa osuisi kohdalle.

Suurin osa Estherin tavaroista oli joko lahjoituksia tai kirpputoreilta. Värejä ainakin riitti. Puolassa hänen kotiseudullaan värikäs sisustus ja värit itsessään olivat suosittua ja arvokasta tavaraa.

Esther joutui ainakin alkuun elämään hedelmillä ja vihanneksilla. Hänestä oli aivan kammottavaa keksiä jotain naposteltavaa vesimeloonista sun muista tuntemattomista hedelmistä, sillä Esther on lihan paras ystävä.

Esther piti kuin pitikin itsensä värikkäänä ja huomattavana kesätyttönä Shiawasessa. Hänelle luonto ja oma ulkonäkö olivat kaikkein tärkeitä, ainakin toistaiseksi.

Sisustuksesta puhumattakaan, kirpputoreista pystyi löytämään vaikka mitä kunhan katsoi tarkkaan joka hyllykön ja kalusteosaston. Tarkkaavaisuus ja värisilmä ovat kuin ovatkin Estherin vahvuuksia. Täsmällisyys oli kaikkein tärkeintä ja hän, hän itse oli kaikkein tärkein, toistaiseksi.

Esther rakasti romaaneja ja tietokirjoja. Hän olikin löytänyt kirpputorilta tietokirjan jossa kerrotaan Shiawasen miesten luonteesta testien perusteella.

''Erittäin suloisia, viehättäviä, suurin osa punpäitä, arkoja....''

''Siis mitä hemmettiä! Minä en mitään arkaa ja suloista miestä halua, haluan ronskin ja ylpeän!'' Esther raivosi itsekseen.

Esther sai kirjasta tarpeekseen ja oli tuunatun autonsa kanssa lähtemässä etsimään ylpeitä ja rohkeita miehiä.

''Täällä ei saa ajaa Puolalaisilla kilvillä...'' Käheä ja vanhanaikainen ääni kuului takaata kun Esther oli saapumassa kohti auton rattia.

Ärtymyksensä ja tapojen vuoksi Esther puristi vanhuksen kädestä kovaa ja kätteli tätä pädeten,

''Teen mitä lystään! Ja mitä sinä vanha eukko minun tontillani luuraat?''

''Kuulin toivomuksesi, haluat ylpeän ja vahvan miehen eikö vain?''

Esther ei hämmennyksestään saanut sanaakaan sanottua.

''Ja voi että, sinähän melkein mursit vanhan kätöseni..Vaadin tästä jotain korvausta''

''Noh jos pari tonnia käy niin kyllä sä siitä selviät kun kipität vaan terveyskeskukseen ja..''

''Ei, ei, ei... Viisi tonnia niin saat jotain ennenäkemätöntä.''

Esther mietti hetken ja ylpeänä ojensi viisi tonnia käteistä tuntemattomalle eukolle.

''Noh toivottavasti se käsi nyt paranee ja MINÄ saan sen ennennäkemättömän.''

Esther yritti olla hyvin kohteliaan kuuloinen vaikka ääni tärisi ylpeyden ja ärtymyksen rajoilla.

Kaikki pimeni hetkeksi kunnes..

...pimennyksen ohi kuluttua tuntematon nuori mies kätteli kohteliaasti Estheriä.

''Hei arvon neiti, olen Kari.''

Mies sanoin sulattavan ylpeällä äänellään.

Eukko katosi kuin tuhka tuuleen mihin Esther ei kiinnostuksestaan Karia kohtaan kiinnittänyt huomiota.

''Näytätpä luonnonläheiseltä mutta sinulla onkin puolalainen, huonosti tuunattu romu!''

''Anteeksi vain mutta se on perhekalleus, tuunasin vain minun makuuni ja aivan itse!''

''Tuunaappa sitten mut samalla tavalla, neiti tuunari.''

Hetken kiistelyn ja hetken leppymisen jälkeen parivaljakko pääsi sopuun.

Esther päätti tehdä överin muodonmuutoksen Karille.

''Älä pelästy punaisia suortuvia silmiesi edessä. Hankin puolasta taikalientä joka kasvattaa hiukset sekunnissa.''

''Taikalientä älä höpis...Mitä ihmettä olet tehnyt hiuksille nämä ovat aivan järk...''

Esther ojensi peilin Karin kasvoja vasten.

''..Aivan mahtavat, ja näytänkin niin nuorekkaammalta kiitos ihohoitosi. Vaikka ihoni olikin jo täydellisyyttä läheisempi.''

''Haha niin varmaan näytin ihan vanhalta papparaiselta joita näkyy puolan kaduilla viina pullo kädessä.''

He nauroivat yhteen ääneen ja hymähtivät yhtäaikaa nokka pystyssä ylpeät ilmeet kasvoillaan.

Puoli vuotta myöhemmin:

Kari oli majoittautunut yläkertaan parivaljakon lähentyessä toisiaan epäilyttävällä tavalla. He riitelivät, kiistelivät, kilpailivat paremmuuksistaan. Mutta jostain syystä...

...He silti rakastavat toisiaan.

Loppu!