Jätetty

Toinen osa.

He olivat kaksi ylimielistä ja rahvasta rakastavaista. Kukaan ei osannut arvellakkaan mitään pahaa mitä heidän välilleen tapahtuisi. Viikot... kuukaudet vierivät kuin silmänräpäyksessä ja he lähenivät toisiaan aina enemmän ja enemmän. Niin ainakin toinen heistä ajatteli.

''Hei rakas minulla olis sulle jotain todella tärkeää asiaa.. meinaan siis...O-olen raskaana.''

Mieleen jäävä lausahdus ja sen äänen varovainen paino ajoivat Karin millisekuntin psykoosiin.

''Sehän on aivan mahtavaa, annas kun puen vaatteet päälle niin jutellaan asiaa sitten lisää.''

''Voih.. onneksi et ollut niin ymmälläsi niinkuin joku voisi olla.''

Esther katsoi hymyillen kun Kari oli menossa vaihtamaan vaatetustaan. Hän ei mennytkään yläkertaan.. vaan jonnekkin muualle..

''Ulos? mitä hän sielä tekisi?'' Esther tuumi.

Kari, auto, autonavaimet ja tunteet. Ne katosivat nopeammin kuin valo pimeydessä.

Esther arveli ettei hänenkaltainen mies voisi koskaan luopua egostaan ja kasvattaa lapsiperhettä.

Naisena Estherin ylväys hälveni hieman sillä maha-asukki tarvitsi kaiken hellyyden mitä oli tarjolla.

Kymmeniä minuutteja.. tunteja... meilkein vuorokausi. Karista ei kuulunut yhtikäs mitään.

''Pois sen iljettävän eläimen tahrat tästä tiskipöydältä.''

Estherin kyyneleet valuivat mutta ilme ei värähtänytkään.

Hän hinkkasi kodin putipuhtaaksi niinkuin olisi hypomaniassa.

''Ei tahran tahraakaan Karista.''

Kuukaudet lisääntyivät ja Estherin masu kasvoi kovaa vauhtia. Esther oli päässyt jo yli Karista. Hyvä ettei Esther vaipunut syvään masennukseen niinkuin useimmat yksinhuoltajaäideistä.

Esther tiesi aina kun maha-asukki potkaisi enemmän kuin kaksi kertaa, oli iltarunon aika. Esther hyräili kauniita lastenlauluja vahvalla ja rauhoittavalla äänellään.

Esther tiesi jo asukin sukupuolen. Pieni poika mylläsi mahassa kuin mikäkin rocktähti.

Auto jonka Kari vei oli joutunut järkyttävään tapaturmaan. Esther ei kuvitellutkaan että mies olisi itse ajellut autoa. Onneksi Puolassa Esther oli opiskellut mekaaniikkaa. Jotenkuten hän sai käynnistettyä jopa moottorin.

''Tämä on niin syvältä. Siis tuo venttiili on juuri niinkuin pitäisi.. eikun... miksi mä väännän jotain hemmetin venttiiliä..''

Esther otti rauhassa ja antoi poikansa tulla kanssaan lämpimään kylpyyn.

Esther oli vahvana ihmisenä jo itsekin puhki. Enää oli auton maalaus ja se olisi sitten siinä.

Estherin koitettua nukkumista, hän heräsi aamuyöllä haluun tuunata autonsa vihreäksi.

Jotain uutta, jotain sähäkkää.

Aamupäivään mennessä kaara oli jo valmis ajettavaksi. Esther oli into piukeana kokeilemassa että varmasti kaikki toimii.

Jonkun ajan kuluttua epäilyttävästi Karia muistuttava nainen saapui tontille.

''Hei vaan olen Karin sisko Emeli. Ja sinä taidat olla se kirottu Esther jonka vuoksi kari.. kari on poissa!''

''Mitä sinä minua syytät hupakko! Minähän tässä kärsin kun jätettiin kuin nalli kalliolle kasvattamaan maha-asukkia.''

''Juuri sen takia! Karilla oli kammo omasta lapsesta. Minä tästä nyt lähden mutta toin sinulle kimpun joka on omistellu karilta sinulle.''

Kappas vaan, punaisia ruusuja. Estherin lempi kukkia. Kukissa roikkui jonkunlainen kirje. Estherin oli luettava se, jos vaikka Kari palaisikin takaisin.

''Tervetuloa Esther Goldville, Shiawasen pääkirkolle ottamaan osaa Kari Terryn pois lähdöstä keskuudestamme.''

Kirjeessä oli vielä jonkunlainen uutinen napattu sanomalehdestä.

''Mies ajoin kolarin Shiawasessa autolla jonka vei naisystävältään. Menehtyi järkytykseen.''

Esther oli aivan psykoosissa. Hän kirjoitti, kirjoitti ja vain kirjoitti blogiinsa miten kamala olo hänellä voikaan olla. Esther ei vain voinut mennä katsomaan arkkua jossa makaa hänen tulevan poikansa isä. Hän ei vain voisi.

Esther tunsi kolauttavan olon. Hän ei ollut ennen tuntenut tälläistä kunnes huomasi että lapsivesi oli jo tullut.

Juuri kun Esther olisi saanut puhelimen käteensä hän ei enää voinut. Se oli pakollinen kotisynnytys. Kärsimystä ja kamalaa tuskaa.

Tuntien kuluttua maailmaan saapui pieni punapäinen poika. Sen äidiltä saamat silmät olivat niin suklaanruskeat kuin olla voi.

3 vuotta myöhemmin

Esther oli uupunut mutta vahva ja rakastava äiti. Poika oli hänelle kaikki kaikessa. Rakkaus rakkaudessa ja onni onnessa.

Esther oli jätetty, mutta Damon ei koskaan jättäisi äitiään, eihän?

loppu.

Prologi

Goldvilleltä osa yksi, kuvia on sitten n. 20

Olipa kerran kaunis tiilitalo Shiawasen kylässä jossa...

...asustelee Esterh Goldville. Tyylikkäät hiukset ja voimakkaat kasvon piirteet kertovat hänestä jotain. Esther on 23 vuotias ja puoliksi Puolalainen nainen. Hänen tiensä Shiawasen tuppukylään pohjautui siitä, kun hänen Puolalainen äitinsä lähti teille tuntemattomille heidän yhteisestä kodistaan pääkaupungin siimeksestä. Estherille yksinään koti osottautui liian kalliiksi joten hän suuntasin tuhansien kilometrien päähän Shiawaseen isänsä kotikaupunkiin.

Etsiessään isäänsä Estherille ilmoitettiin suorin sanoin että hänen isänsä nukkui pois jonkin sortin myrkytystilan aiheuttamana. Esther oli puilla paljailla ja etsiskeli yhdessä Shiawaselaisen kiinteistövälittäjän kanssa sopivan kokoista asuntoa hänelle itselleen. Esther löysi kuin löysikin ison omakotitalon jonka yläkerta onkin vielä tyhjillään, sillä sinne muuttaisi joku toinen asukas kun sellainen asukas joka yläkertaan haluaa osuisi kohdalle.

Suurin osa Estherin tavaroista oli joko lahjoituksia tai kirpputoreilta. Värejä ainakin riitti. Puolassa hänen kotiseudullaan värikäs sisustus ja värit itsessään olivat suosittua ja arvokasta tavaraa.

Esther joutui ainakin alkuun elämään hedelmillä ja vihanneksilla. Hänestä oli aivan kammottavaa keksiä jotain naposteltavaa vesimeloonista sun muista tuntemattomista hedelmistä, sillä Esther on lihan paras ystävä.

Esther piti kuin pitikin itsensä värikkäänä ja huomattavana kesätyttönä Shiawasessa. Hänelle luonto ja oma ulkonäkö olivat kaikkein tärkeitä, ainakin toistaiseksi.

Sisustuksesta puhumattakaan, kirpputoreista pystyi löytämään vaikka mitä kunhan katsoi tarkkaan joka hyllykön ja kalusteosaston. Tarkkaavaisuus ja värisilmä ovat kuin ovatkin Estherin vahvuuksia. Täsmällisyys oli kaikkein tärkeintä ja hän, hän itse oli kaikkein tärkein, toistaiseksi.

Esther rakasti romaaneja ja tietokirjoja. Hän olikin löytänyt kirpputorilta tietokirjan jossa kerrotaan Shiawasen miesten luonteesta testien perusteella.

''Erittäin suloisia, viehättäviä, suurin osa punpäitä, arkoja....''

''Siis mitä hemmettiä! Minä en mitään arkaa ja suloista miestä halua, haluan ronskin ja ylpeän!'' Esther raivosi itsekseen.

Esther sai kirjasta tarpeekseen ja oli tuunatun autonsa kanssa lähtemässä etsimään ylpeitä ja rohkeita miehiä.

''Täällä ei saa ajaa Puolalaisilla kilvillä...'' Käheä ja vanhanaikainen ääni kuului takaata kun Esther oli saapumassa kohti auton rattia.

Ärtymyksensä ja tapojen vuoksi Esther puristi vanhuksen kädestä kovaa ja kätteli tätä pädeten,

''Teen mitä lystään! Ja mitä sinä vanha eukko minun tontillani luuraat?''

''Kuulin toivomuksesi, haluat ylpeän ja vahvan miehen eikö vain?''

Esther ei hämmennyksestään saanut sanaakaan sanottua.

''Ja voi että, sinähän melkein mursit vanhan kätöseni..Vaadin tästä jotain korvausta''

''Noh jos pari tonnia käy niin kyllä sä siitä selviät kun kipität vaan terveyskeskukseen ja..''

''Ei, ei, ei... Viisi tonnia niin saat jotain ennenäkemätöntä.''

Esther mietti hetken ja ylpeänä ojensi viisi tonnia käteistä tuntemattomalle eukolle.

''Noh toivottavasti se käsi nyt paranee ja MINÄ saan sen ennennäkemättömän.''

Esther yritti olla hyvin kohteliaan kuuloinen vaikka ääni tärisi ylpeyden ja ärtymyksen rajoilla.

Kaikki pimeni hetkeksi kunnes..

...pimennyksen ohi kuluttua tuntematon nuori mies kätteli kohteliaasti Estheriä.

''Hei arvon neiti, olen Kari.''

Mies sanoin sulattavan ylpeällä äänellään.

Eukko katosi kuin tuhka tuuleen mihin Esther ei kiinnostuksestaan Karia kohtaan kiinnittänyt huomiota.

''Näytätpä luonnonläheiseltä mutta sinulla onkin puolalainen, huonosti tuunattu romu!''

''Anteeksi vain mutta se on perhekalleus, tuunasin vain minun makuuni ja aivan itse!''

''Tuunaappa sitten mut samalla tavalla, neiti tuunari.''

Hetken kiistelyn ja hetken leppymisen jälkeen parivaljakko pääsi sopuun.

Esther päätti tehdä överin muodonmuutoksen Karille.

''Älä pelästy punaisia suortuvia silmiesi edessä. Hankin puolasta taikalientä joka kasvattaa hiukset sekunnissa.''

''Taikalientä älä höpis...Mitä ihmettä olet tehnyt hiuksille nämä ovat aivan järk...''

Esther ojensi peilin Karin kasvoja vasten.

''..Aivan mahtavat, ja näytänkin niin nuorekkaammalta kiitos ihohoitosi. Vaikka ihoni olikin jo täydellisyyttä läheisempi.''

''Haha niin varmaan näytin ihan vanhalta papparaiselta joita näkyy puolan kaduilla viina pullo kädessä.''

He nauroivat yhteen ääneen ja hymähtivät yhtäaikaa nokka pystyssä ylpeät ilmeet kasvoillaan.

Puoli vuotta myöhemmin:

Kari oli majoittautunut yläkertaan parivaljakon lähentyessä toisiaan epäilyttävällä tavalla. He riitelivät, kiistelivät, kilpailivat paremmuuksistaan. Mutta jostain syystä...

...He silti rakastavat toisiaan.

Loppu!