Jätetty

Toinen osa.

He olivat kaksi ylimielistä ja rahvasta rakastavaista. Kukaan ei osannut arvellakkaan mitään pahaa mitä heidän välilleen tapahtuisi. Viikot... kuukaudet vierivät kuin silmänräpäyksessä ja he lähenivät toisiaan aina enemmän ja enemmän. Niin ainakin toinen heistä ajatteli.

''Hei rakas minulla olis sulle jotain todella tärkeää asiaa.. meinaan siis...O-olen raskaana.''

Mieleen jäävä lausahdus ja sen äänen varovainen paino ajoivat Karin millisekuntin psykoosiin.

''Sehän on aivan mahtavaa, annas kun puen vaatteet päälle niin jutellaan asiaa sitten lisää.''

''Voih.. onneksi et ollut niin ymmälläsi niinkuin joku voisi olla.''

Esther katsoi hymyillen kun Kari oli menossa vaihtamaan vaatetustaan. Hän ei mennytkään yläkertaan.. vaan jonnekkin muualle..

''Ulos? mitä hän sielä tekisi?'' Esther tuumi.

Kari, auto, autonavaimet ja tunteet. Ne katosivat nopeammin kuin valo pimeydessä.

Esther arveli ettei hänenkaltainen mies voisi koskaan luopua egostaan ja kasvattaa lapsiperhettä.

Naisena Estherin ylväys hälveni hieman sillä maha-asukki tarvitsi kaiken hellyyden mitä oli tarjolla.

Kymmeniä minuutteja.. tunteja... meilkein vuorokausi. Karista ei kuulunut yhtikäs mitään.

''Pois sen iljettävän eläimen tahrat tästä tiskipöydältä.''

Estherin kyyneleet valuivat mutta ilme ei värähtänytkään.

Hän hinkkasi kodin putipuhtaaksi niinkuin olisi hypomaniassa.

''Ei tahran tahraakaan Karista.''

Kuukaudet lisääntyivät ja Estherin masu kasvoi kovaa vauhtia. Esther oli päässyt jo yli Karista. Hyvä ettei Esther vaipunut syvään masennukseen niinkuin useimmat yksinhuoltajaäideistä.

Esther tiesi aina kun maha-asukki potkaisi enemmän kuin kaksi kertaa, oli iltarunon aika. Esther hyräili kauniita lastenlauluja vahvalla ja rauhoittavalla äänellään.

Esther tiesi jo asukin sukupuolen. Pieni poika mylläsi mahassa kuin mikäkin rocktähti.

Auto jonka Kari vei oli joutunut järkyttävään tapaturmaan. Esther ei kuvitellutkaan että mies olisi itse ajellut autoa. Onneksi Puolassa Esther oli opiskellut mekaaniikkaa. Jotenkuten hän sai käynnistettyä jopa moottorin.

''Tämä on niin syvältä. Siis tuo venttiili on juuri niinkuin pitäisi.. eikun... miksi mä väännän jotain hemmetin venttiiliä..''

Esther otti rauhassa ja antoi poikansa tulla kanssaan lämpimään kylpyyn.

Esther oli vahvana ihmisenä jo itsekin puhki. Enää oli auton maalaus ja se olisi sitten siinä.

Estherin koitettua nukkumista, hän heräsi aamuyöllä haluun tuunata autonsa vihreäksi.

Jotain uutta, jotain sähäkkää.

Aamupäivään mennessä kaara oli jo valmis ajettavaksi. Esther oli into piukeana kokeilemassa että varmasti kaikki toimii.

Jonkun ajan kuluttua epäilyttävästi Karia muistuttava nainen saapui tontille.

''Hei vaan olen Karin sisko Emeli. Ja sinä taidat olla se kirottu Esther jonka vuoksi kari.. kari on poissa!''

''Mitä sinä minua syytät hupakko! Minähän tässä kärsin kun jätettiin kuin nalli kalliolle kasvattamaan maha-asukkia.''

''Juuri sen takia! Karilla oli kammo omasta lapsesta. Minä tästä nyt lähden mutta toin sinulle kimpun joka on omistellu karilta sinulle.''

Kappas vaan, punaisia ruusuja. Estherin lempi kukkia. Kukissa roikkui jonkunlainen kirje. Estherin oli luettava se, jos vaikka Kari palaisikin takaisin.

''Tervetuloa Esther Goldville, Shiawasen pääkirkolle ottamaan osaa Kari Terryn pois lähdöstä keskuudestamme.''

Kirjeessä oli vielä jonkunlainen uutinen napattu sanomalehdestä.

''Mies ajoin kolarin Shiawasessa autolla jonka vei naisystävältään. Menehtyi järkytykseen.''

Esther oli aivan psykoosissa. Hän kirjoitti, kirjoitti ja vain kirjoitti blogiinsa miten kamala olo hänellä voikaan olla. Esther ei vain voinut mennä katsomaan arkkua jossa makaa hänen tulevan poikansa isä. Hän ei vain voisi.

Esther tunsi kolauttavan olon. Hän ei ollut ennen tuntenut tälläistä kunnes huomasi että lapsivesi oli jo tullut.

Juuri kun Esther olisi saanut puhelimen käteensä hän ei enää voinut. Se oli pakollinen kotisynnytys. Kärsimystä ja kamalaa tuskaa.

Tuntien kuluttua maailmaan saapui pieni punapäinen poika. Sen äidiltä saamat silmät olivat niin suklaanruskeat kuin olla voi.

3 vuotta myöhemmin

Esther oli uupunut mutta vahva ja rakastava äiti. Poika oli hänelle kaikki kaikessa. Rakkaus rakkaudessa ja onni onnessa.

Esther oli jätetty, mutta Damon ei koskaan jättäisi äitiään, eihän?

loppu.